Elämää kipupotilaan kanssa - osa 4 : Mitä meille kuuluu nyt?

30.11.2021

Vuosi sitten ilmestyi kolmiosainen blogiteksti sarja elämää kipupotilaan kanssa saa nyt jatkoa tämän hetkisellä tilanteella. Vanhat tekstit ovat löydettävissä täältä: osa 1, osa 2 ja osa 3. Vuodessa on kerinnyt tapahtua kaikennäköistä ja tilanteet ovat muuttuneet sitten viime tekstien.


Viime syksynä tilanne Tommin kipujen suhteen näytti jo hieman valoisammalta mutta parempi läpimurto on tapahtunut tämän vuoden aikana. Kesällä -20 Tommi oli yhteydessä Holopaisen Riikkaan (fysioterapeutti, TtM, kipufysioterapian erikoisasiantuntija, kouluttaja ja väitöskirjatutkija) ja pitkien keskusteluiden lähtökohtana ei ollut niinkään selvittää mistä kipu johtuu vaan miten sen kanssa pystyy olemaan ja elämään. Erilaisia lääkkeettömiä kivunhallinta keinoja tuli vahvasti myös mukaan etenkin loppukesän ja syksyn arkeen. Rentoutusharjoitukset, yinjooga, mielikuvaharjoittelu ja GMI -harjoittelu kuuluivat lähes päivittäiseen arkeen. Myös kivun tuntosarvien laskeminen lähti edesauttamaan tilannetta parempaan suuntaan.

Hyvät talvikengät ja lämmittävät pohjalliset auttavat kylmän kanssa
Hyvät talvikengät ja lämmittävät pohjalliset auttavat kylmän kanssa

Tammikuussa -21 ihmettelin Helsingissä koulutuksessa ollessani kun Tommi laittoi viestiä että ''pitäisiköhän hommata tämmöiset'' ja linkki pohjallisiin että mitkä pohjalliset maksavat 120€. Kyseessä oli akkukäyttöiset lämmittävät pohjalliset. Aluksi Tommi kokeili pohjallisia ulkokengissä ja totesi että useampaan vuoteen talven pakkaset eivät provosoineetkaan kipuoireistoa. Nopeasti kokeilu lisääntyikin hiihdon pariin ja kappas, muutaman vuoden tauolla ollut talviurheilumuoto sai palata ohjelmistoon. Hiihtämisen onnistuminen näkyi selkeästi positiivisesti toisen mielialassa ja antoi uskoa sekä kasvatti minä-pystyvyyttä. Pohjalliset mahdollistivat Tommille keväällä myös niin sanotusti työkokeilun Jyväskylän Gradialla hierojaopiskelijoiden ohjauksen ja näytön arviointien muodossa.

Opetushommissa Gradialla
Opetushommissa Gradialla

Loppukeväästä -21 tapahtui myös vierailu Helsingissä Kourin Jukka-Pekan (Fysiatrian erikoislääkäri, kivunhoidon ja kuntoutuksen erityispätevyys) luona. Vierailu Kourin luona sai valettua uskoa että oireisto on mahdollista kokonaan saada pois. Suunta on ollut viimeisen reilun vuoden oikea ja sillä tiellä jatketaan.


Tänä syksynä Tommi on pystynyt Gradian töiden lisäksi palailemaan myös fysioterapiavastaanottotyöhön. Lisäksi Tommi on käynyt muutaman luennon pitämässä kipuun liittyen ja pohjautuen hänen tarinaansa. Töiden lisäksi aiemmin niin liikkuvalle ihmiselle varmaan tärkein asia on ollut liikuntamuotojen takaisin saaminen. Pitkään tauolla ollut juokseminen alkoi luonnistua keväällä ilman kipuja. Vierestä seuratessa onkin ollut hienoa katsoa toisen riemua liikuntaa ja elämän normalisoitumista kohtaan.


Oireilun helpottumisessa ei ollut Tommin casessa kyse syyn selvittämisestä vaan enemmänkin ajattelutavan muuttamisesta. Pienet asiat ruokkivat positiivista ajattelua sekä minä-pystyvyyttä, jolloin kiputuntemukset puolestaan laskivat alaspäin. Alussa syyn selvittäminen usein on ratkaisu kivun lievittymiseen mutta kivun jatkuessa useammat elementit (psyyke, hormonotoiminta jne.) haastavat ratkaisun löytämistä. Krooninen kipu vaikuttaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti, jolloin molempia elementtejä tulisi hoitaa. Sosiaalisuutta unohtamatta.

Kummipoikani kanssa käytiin HopLopissa, jalassa näkyy tossut joita Tommi käyttää aina sisätiloissa
Kummipoikani kanssa käytiin HopLopissa, jalassa näkyy tossut joita Tommi käyttää aina sisätiloissa

Kuten kolmannessa osassa jo mainitsin että molemmat ovat oppineet ammatillisesti viimeisistä vuosista. Tommi on vielä syvemmällä kivun maailmassa omakohtaisen kokemuksen myötä sekä hän on perehtynyt kivun fysiologiaan kotona oleskellessaan. Itsellänikin ymmärrys niin fysiologian puoleen kun hoitamiseen on laajentunut ja tulee varmasti laajentumaan. Lisäksi koen suurempaa sympatiaa ja auttamisen halua kivun kanssa eläjien kuten heidän läheisiään kohtaan.


Valitettavasti Suomessa ollaan kivun hoidollisesti vielä melko lapsen kengissä. Hiljalleen ymmärrys onneksi on kasvamassa. Asiansa osaava kipuun erikoistunut terveydenhuollon ammattihenkilö on suuressa roolissa kuntoutumisessa. Ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen korostuvat pitkittyneessä pahassa kivussa. Ikävä kyllä Tomminkin casessa huonoja kohtaamisia oli paljon, mutta onneksi oma motivaatio ja halu palata normaaliin elämään saivat jatkamaan. Lisäuskoa ja -buustia toivat juurikin ne sote-alan ammattilaiset, jotka ottivat asian todesta ja joilla selkeästi näkyi halu auttaa yksilöllisesti.


Koen oman roolini melko pieneksi, vaikka moni on ihmetellyt miten olen pysynyt Tommin vierellä koko tämän ajan - kivut kun olivat heti suhteemme alkumetreiltä asti läsnä. Toisen tukeminen ja ajoittain haastavassa arjessa myötäeläminen on ollut hetkittäin itsellekin raskasta, mutta missään vaiheessa en itse kokenut sitä taakaksi. Osittain syynä varmasti on Tommin yleensä niin positiivinen ja optimistinen asenne että se on auttanut myös itseä jaksamaan. Toisen näkeminen kalpeana, hiljaisena ja poissaolevana on saanut vain pohtimaan sitä miten hyvin ns. normaalissa tylsässä arjessa asiat kuitenkin ovat. Nyt tätä arkea olemme saaneet elää hetken ja itsellekin on ollut jopa hieman omituista kun toinen ei olekaan aina kotona töistä palatessa. Myös ystävien näkeminen ja erilaiset aktiviteetit ovat palanneet ilman että niitä tarvitsee miettiä pystyykö toteuttamaan ja millä keinoin.

Yhteisiä työprojekteja on jonkun verran ollut ja varmasti tulee jatkossakin olemaan
Yhteisiä työprojekteja on jonkun verran ollut ja varmasti tulee jatkossakin olemaan

Omasta puolestani iso kiitos ja kumarrus kaikki positiivisen kuvan jättäneet sote-alan ammattilaiset sekä kaikki Tommia tukeneet ihmiset (perhe, ystävät..), ilman toisten ihmisten tukea hankalista tilanteista ja olosuhteista ei pärjää lähellekään niin hyvin! Meillä jatkuu toivottavasti hieman seesteisempänä ja tylsänä arki verrattuna viimeisiin vuosiin.


Minkälaiselta teidän korvaan tämä koko tarina on kuulostanut? Onko sinulla lähipiirissäsi tai tutuissasi joku joka kärsii pahoista kivuista? Olethan muistanut kysyä mitä toiselle kuuluu? Minä ja Tommi annamme kaiken osaamisemme ja tukemme vastaanotolla mm. kipuihmisille, olethan siis yhteydessä jos koet tarvitsevasi apua! Jukka-Pekka Kourin sanoin: älä koskaan luovu toivosta! Tämä case on hyvä esimerkki kuinka haastavastakin tilanteesta voidaan saada (elämänlaatua) mullistavia muutoksia!