Fysioterapeuttina kestävyysjuoksijoiden leirillä
Tammikuu -22 vierähti kestävyysjuoksijoiden leirillä fysioterapeuttina Etelä-Afrikan Dullstroomissa. Paljon on tullut kyselyitä mm. mitä leirillä tapahtuu ja mitä työnkuvaan kuuluu. Nyt avaan lyhyesti omasta näkökulmastani tammikuun leirin kulun.
Osa porukasta meni tapaninpäivän tienoilla jo Dullstroomiin ja loput, minä mukaan lukien, lähti Suomesta 3.1. Reilu vuorokauden matkustamisen jälkeen pääsimme perille. Dullstroom on pieni kylä n. 2000m korkeudessa merenpinnasta noin 250km Johannesburgista koiliseen. Ja pienellä tarkoitan oikeasti pientä, tarkkaa väkilukua en löytänyt mutta vuonna 2011 siellä on asunut 558 ihmistä. Ulos kun meni niin usein varmemmin tuntui näkevän vapaana olevan lehmä- tai vuohilauman kuin ihmisiä. Dullstroom on kuitenkin suosittu kestävyysurheilijoiden leiripaikkana korkeutensa vuoksi. Koronan takia siellä ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi kansainvälinen tiimi harjoittelemassa. Suomesta minun lisäkseni leirillä oli 7 juoksijaa sekä yksi valmentaja.
Mistä päivät ja viikot sitten koostuivat? Lähes kaikkina päivinä juoksijat kävivät treenaamassa kaksi kertaa päivässä eli aamulla noin klo 9 ja iltapäivällä 16 tienoilla. Sunnuntaina pääasiassa oli vain yksi treeni eli tutummin pitkän lenkin päivä. Tiistait, torstait ja lauantait olivat treenien suhteen usein vähän kovempia. Treeneistä riippuen olin jonkun/joidenkin mukana jos he niin halusivat. Roolini riippui paljolti siitä mikä treeni oli kyseessä. Suurimmaksi osaksi tuli toimittua kuvaajana että urheilijat saivat materiaalia omille valmentajilleen lähetettäviksi tai someen laitettavaksi. Voima- ja loikkaharjoitteissa sekä erilaisissa jumppailuissa (mm. keskivartaloharjoitteet) urheilijat saivat vinkkejä tekniikoihin sekä erilaisia liikevariaatioita. Toimin myös tarvittaessa painona. Myös mittapyörän käyttö tuli tutuksi leirin aikana. Ja mittapyörällähän siis nimensä mukaisesti mitataan matkoja. Tuli sitä myös ajeltua ajoittain autolla esim. Raitasen Topin vieressä verryttelyiden aikana.
Treeneissä mukana olemisen lisäksi pidin urheilijoille liikkuvuus- ja kehonhallintaharjoituksen kerran viikossa. Harjoituksissa pyörimme paljon lantion ja selän alueella. Tarkoituksenani oli antaa juoksijoille jotain kättä pidempää osaamisestani myös kotiin vietäväksi. Lisäksi leirillä niin kuin arjessakin työnkuvaan kuuluu ns. yleisenä roskakorina oleminen eli paljon erilaisia keskusteluita urheilijoiden kanssa niin hyvistä kuin hieman huonommistakin asioista. Itselle fyysisempiä työpäiviä oli tiistait, torstait sekä etenkin sunnuntait. Fyysisemmällä tarkoitan manuaalisia käsittelyitä eli osalle tutummin hierontoja. Sunnuntaina yleensä kaikki juoksijat kävivät noin tunnin käsittelyn, muina päivinä käsittelyt olivat lyhyempiä ja saattoivat keskittyä esim. jalkaterän ja nilkan niveliin. Käsittelyissä hyödynsin myös akupunktiota.
Vapaa-ajalla tuli paljon hengailtua urheilijoiden kanssa, liikuttua itse sekä opiskeltua. Vapaa-aikaa tuollaisella leirillä oli itsellä enemmän kuin kotona normaalissa arjessa joten leiri tuntui osittain myös lomalta. Vapaa-ajan hengailuun kuului niin laskiaispullien leipomista, seeprojen ym. katselua, shoppailua niissä muutamassa harvassa kaupassa mitä kylästä löytyi, golfkentällä seurana olemista, yrityksen somemateriaalien kuvaamista kuin myös paljon erilaisia keskusteluita aiheesta kuin aiheesta. Leirin aikana opin tuntemaan yllättävänkin hyvin etenkin naisjuoksijat (heidän asuintalo oli samassa pihassa kuin minun ja mukana olleen valmentajan) ja voi sanoakin että heistä tuli hyviä ystäviä.
Dullstroomista lähdettiin osan kanssa kotimatkalle perjantaina 28.1., paluu ei kuitenkaan meillä mennyt suunnitelmien mukaan eikä päästy kotiin 29.1. illasta. Ensimmäinen lentomme peruuntui ja lopulta noin 28h matkustus muuttuikin 44h matkustukseksi. Kiitos Joonas ja Otto vielä Dohan lentokentällä hengailuseurasta! Kokonaisuudessaan leiri oli kuitenkin onnistunut niin urheilijoilla kuin fysioterapeutillakin.
